Sopimukseen perustuvat vahingot — mitä sopimusvastuun rajoitusehto todella rajaa pois
Sopimusvastuuta koskeva rajoitusehto tulee useimmille yrityksille täytenä yllätyksenä. Nimestään huolimatta se ei tarkoita, että sopimuskumppanille aiheutetut vahingot olisi rajattu vakuutuksen ulkopuolelle.
Ehto rajaa pois vain ne vastuut, joita yrityksellä ei olisi ilman sopimusta. Ero on pieni luettuna ja iso maksettuna.
Miltä sopimusvastuun rajoitusehto näyttää vakuutusehdoissa
Lyhimmillään ehto on yksi virke. Pohjola Vakuutuksen toiminnan vastuuvakuutuksen ehdoissa se kuuluu näin:
Osalla yhtiöistä sama ehto on kolmiosainen. LähiTapiolan ehdoissa siihen on lisätty kaksi erillistä lausetta:
Koko ehdon merkitys on ensimmäisen virkkeen loppuosassa: ellei tällaista korvausvastuuta olisi ilman mainittua sitoumusta. Se on ehdon ainoa varsinainen sääntö, ja kaikki muu on sen sovellusta.
Ehto ei rajaa pois sopimuskumppanille aiheutettuja vahinkoja
Yleisin väärinkäsitys on, että sopimusvastuun rajoitusehto sulkisi vakuutuksen ulkopuolelle kaikki omalle sopimuskumppanille aiheutetut vahingot. Se olisi jokseenkin kohtalokas ehto, koska yritystoiminta on käytännössä aina sopimussuhteissa toimimista. Ehto ei tarkoita sitä.
Rajoitusehdolla rajataan pois vain ne vastuut, jotka voivat perustua yksinomaan sopimukseen. Jos vastuu syntyy myös suoraan laista, ehto ei sovellu, vaikka osapuolten välillä olisi sopimus.
Otetaan tavallinen tilanne. Yritys tekee tilaajalle urakkaa ja aiheuttaa urakkakohteessa vahingon. Vakuutusyhtiö ei jätä vahinkoa korvaamatta sillä perusteella, että vahinko aiheutui sopimuskumppanille. Syy on se, että jo vahingonkorvauslaki lähtee siitä, että joka toiselle vahingon aiheuttaa, on velvollinen sen korvaamaan. Korvausvastuu tulee laista, vaikka vahinko aiheutettiin sopimuskumppanille.
Vaihdetaan sitten yksi asia. Tilaaja vaatii saman virheen seurauksena 50 000 euron sopimussakkoa. Sopimussakko jää korvaamatta sopimusvastuun rajoitusehdon perusteella, koska Suomessa ei ole lakia, jonka mukaan sopimuskumppanille aiheutetusta virheestä maksetaan 50 000 euron sopimussakko. Vastuu voi perustua vain sopimukseen. Sama vahinkotapahtuma, sama sopimuskumppani, kaksi täysin eri lopputulosta.
Käytännön testi on yksinkertainen: olisiko yritys vastuussa vahingosta, jos sama vahinko olisi aiheutettu sopimuskumppanin sijaan täysin ulkopuoliselle? Jos vastaus on kyllä, kyse ei todennäköisesti ole sopimusvastuusta ja rajoitusehdon soveltamiseen on syytä suhtautua kriittisesti.
Tästä seuraa myös se, mitä sopimuksia solmittaessa kannattaa tehdä. Ennen allekirjoitusta on syytä käydä läpi, millaisia vahinkoja sopimuskumppanille voidaan tässä työssä aiheuttaa: mitkä niistä ovat sellaisia, joissa vastuu voi tulla laista ja siten kuulua vastuuvakuutuksen piiriin, ja mitkä ovat sellaisia, joissa vastuu syntyisi vain sopimuksen nojalla. Jälkimmäiset ovat riskiä, jota vakuutus ei kanna, ja niistä on joko sovittava toisin tai varauduttava maksamaan ne itse.
Kaksi ratkaisua, sama pykälä, eri lopputulos
Vakuutuslautakunta on käsitellyt tätä rajanvetoa kahdessa keskenään lähes identtisessä tapauksessa, joissa lopputulos oli päinvastainen. Yhdessä vertailussa ne kertovat säännön tarkemmin kuin kumpikaan yksin.
Oppilaitos, jonka opiskelijat jättivät hanat auki
Oppilaitos oli vuokralaisena rakennuksessa. Sen luvalla saunatiloja käyttänyt opiskelijaryhmä jätti vesihanat auki vedenjakelukatkoksen aikana, vaikka heitä oli kehotettu sulkemaan ne. Kun vedenjakelu palasi yöllä, rakennukseen tuli vesivahinko. Oppilaitoksen vastuu vuokranantajaa kohtaan perustui liikehuoneiston vuokrauksesta annetun lain 23 §:ään, jonka mukaan vuokralainen vastaa myös luvallaan tiloissa oleskelevien aiheuttamista vahingoista.
Vakuutusyhtiö katsoi, että vastuu perustui vuokrasopimukseen, ja hylkäsi korvauksen. Lautakunta oli eri mieltä ja kirjoitti auki koko ehdon logiikan:
Vahinko oli korvattava.
Sama pykälä, mutta vuokralainen ei ollut itse huolimaton
Viisi vuotta myöhemmin lautakunta arvioi samaa ehtoa ja samaa lainkohtaa uudelleen. Vuokralaisyhtiön huoneistossa asunut henkilö nukahti suihkuun, ja rakennukselle aiheutui laaja vesivahinko. Vuokralaisyhtiön omaa huolimattomuutta ei näytetty toteen. Sen vastuu perustui yksinomaan siihen, että vuokralainen vastaa luvallaan tiloissa oleskelevien teoista.
Tällä kertaa lautakunta katsoi rajoitusehdon soveltuvan. Ratkaiseva ero oli se, ettei yhtiöllä ollut omaa tuottamusta: ilman vuokrasopimusta sillä ei olisi ollut minkäänlaista vastuuta asukkaan teosta. Vastuu oli siis tuottamuksesta riippumatonta ja syntyi vain sopimuksesta. Päätös syntyi äänin 4–2, ja vähemmistö olisi päätynyt päinvastaiseen lopputulokseen edelliseen ratkaisuun nojaten.
Näiden kahden välinen ero on koko ehdon ydin tiivistettynä yhteen kysymykseen: perustuuko vastuu omaan huolimattomuuteen, jolloin se tulee laista, vai johonkin muuhun kuin omaan tekoon, jolloin se voi tulla vain sopimuksesta. Kun kielteinen päätös nojaa sopimusvastuuseen, tästä kannattaa aloittaa.
Alihankkijan aiheuttamaa vahinkoa koskeva ehto ei ole kaikilla
Sopimusvastuun rajoitusehdon kolmas lause koskee alihankkijan, aliurakoitsijan tai muun sopimuskumppanin aiheuttamaa vahinkoa. Se esitetään usein osana ehtoa. Se ei kuitenkaan löydy kaikkien yhtiöiden toiminnan vastuuvakuutuksen ehdoista omana lauseenaan.
Oma ehtokohta alihankkijasta
3 / 6Ei omaa ehtokohtaa
3 / 6Tarkastetut ehdot: LähiTapiola VA1 ja Turva VA1 (1.1.2025), If rakennuspalvelut-VA (3.11.2024), Pohjola Vakuutus VA 01 (1.1.2025), Fennia YT300 (1.1.2026), Pohjantähti VA340 (1.1.2026).
Erillisen ehtokohdan puuttuminen ei tarkoita, että alihankkijan aiheuttamat vahingot korvattaisiin. Lopputulos on useimmiten sama, koska vastuu alihankkijan virheestä perustuu tyypillisesti juuri tilaajan kanssa tehtyyn sopimukseen, ja se rajautuu pois jo ehdon ensimmäisen virkkeen nojalla. Ero on siinä, että ilman erillistä lausetta asia joudutaan perustelemaan, ja perustelu voidaan riitauttaa.
Poikkeuksiakin on. Jos tilaaja on kuluttaja, kuluttajansuojalain 8 luvun 35 § voi kanavoida vastuun toimeksisaajaan suoraan lain nojalla, jolloin kyse ei ole pelkästään sopimukseen perustuvasta vastuusta. Sama vahinko voi siis ratketa eri tavalla riippuen siitä, onko tilaaja pääurakoitsija vai omakotitalon omistaja.
Vastuusuhteista on syytä muistaa vielä yksi asia. Se, korvaako jonkin osapuolen vakuutus vahingon, ei kerro sitä kuka on vahingosta vastuussa. Tilaajalla on oikeus vaatia korvausta pääurakoitsijalta, vaikka vahinko olisi johtunut aliurakoitsijan virheestä, ja pääurakoitsija voi vaatia korvausta aliurakoitsijalta suoraan silloinkin, kun sen oma vakuutus ei vahinkoa korvaa.
Konsulttitoiminnassa ehdot ovat erilaiset
Kaikki edellä sanottu koskee toiminnan vastuuvakuutusta. Jos yritys harjoittaa konsultointia, suunnittelua tai muuta asiantuntijatyötä, sen vahingot ovat luonteeltaan toisenlaisia eikä toiminnan vastuuvakuutus ole oikea vakuutus niitä varten.
Konsultin vastuuvakuutuksessa ja varallisuusvastuuvakuutuksessa on tästä poikkeavia ehtoja. Ne on rakennettu nimenomaan sitä varten, että vahinko syntyy virheellisestä suunnitelmasta, laskelmasta tai neuvosta eikä mikään mene fyysisesti rikki. Sopimusvastuuta koskeva rajoitus on niissä muotoiltu eri tavalla, ja osassa myös alihankkijan virheestä voidaan korvata, jos alihankinnasta on sovittu kirjallisesti ja alihankkijalla on oma vastuuvakuutus.
Käytännön johtopäätös on, ettei toiminnan vastuuvakuutuksen ehdoista tehtyjä päätelmiä voi siirtää sellaisenaan asiantuntijatyöhön. Jos yrityksellä on molempia toimintoja, kannattaa tarkistaa kumman vakuutuksen piiriin kukin työ kuuluu ennen kuin vahinko sattuu.
Kun päätös nojaa sopimusvastuuseen
Usein kysyttyä
Perustuuko vastuu sopimukseen vai lakiin?
Käyn korvauspäätöksen, vakuutusehdot ja sopimuksen läpi ja kerron, onko rajoitusehtoa sovellettu oikein. Arvio on maksuton eikä sido mihinkään.
PYYDÄ ILMAINEN ARVIO