Vastuuvakuutus sopimuskumppanin vaatimuksena

Vakuutustodistus ei kerro turvan sisältöä

Vaatimus täytetään käytännössä toimittamalla vakuutustodistus. Se on kuitenkin asiakirja, joka kertoo vähiten. Tyypillisesti siinä on neljä tietoa: vakuutettu yhtiö, vakuutuslaji, vakuutusmäärä ja voimassaoloaika. Vakuutussopimuksen sisältö määritellään vakuutuskirjassa ja vakuutusehdoissa, eikä todistus ole kumpikaan niistä.

Käytännön seuraus on, että molemmat osapuolet päättelevät todistuksesta enemmän kuin siinä lukee. Vakuutusmäärä ei kerro paljonko turvaa on jäljellä, toimialamerkintä ei kata automaattisesti kaikkea siihen liittyvää työtä, eikä rajoitusehtoja mainita todistuksessa koskaan. Toiseen suuntaan sama pätee: todistus kertoo vain vähimmäistason, eikä sulje pois sitä että vakuutus olisi tosiasiassa paljon kattavampi.

Todistuksen sisältöön voi kuitenkin vaikuttaa enemmän kuin useimmat tietävät, ja juuri siinä on tilaajan tehokkain keino. Käyn asian kokonaan läpi omalla sivullaan: mitä todistuksessa lukee, mitä siitä puuttuu, mitä siihen kannattaa vaatia kirjattavaksi ja mitä tehdä kun saatu todistus ei vastaa sopimusta.

Kun vaatimusta ei pysty täyttämään

Ensimmäinen askel on yhteydenotto omaan vakuutusyhtiöön. Tässä kohtaa kannattaa kuitenkin olla tarkkana, koska vastaus ei aina ole se että turva olisi ostettavissa.

Suomalaisessa elinkeinotoiminnassa esitetään valtava määrä vakuutusvaatimuksia, joita ei käytännössä ole katettu tavanomaisilla, suoraan vakuutusyhtiöstä saatavilla pakettiehdoilla. Osassa tapauksista vaaditaan turvaa, jollaista suomalaiset vakuutusyhtiöt eivät ylipäätään myönnä. Jälkimmäinen on yleisempää suurissa sopimuksissa.

Riski on suurin niillä toimialoilla, joilla vahvempi osapuoli pääsee käyttämään omia sopimusehtojaan tai suoraan sanelemaan ehdot. Silloin sopimuksella edellytetään usein vastuita, joita toisen osapuolen vakuutus ei kata lainkaan.

Sopimuskumppanin vakuutteluun ei kannata luottaa. ”Tämä on tyypillinen vaatimus” ja ”kaikki muut ovat sen hyväksyneet” ovat lauseita, joita kuulee juuri niissä tilanteissa joissa riski on suurin. Kokemukseni mukaan vakuuttamatta jääneitä riskejä on valtava määrä yksinkertaisesti siksi, että kaikki osapuolet olettavat vakuutuksen kattavan asian. Pahemmassa tapauksessa vahvempi osapuoli tietää ettei kumppanin vakuutus kata vaadittua vastuuta, mutta kumppani ei osaa kyseenalaistaa mitä on ottamassa kannettavakseen.

Kun vakuutus ei kata vahinkoa, yritys vastaa siitä lähtökohtaisesti itse. Siksi olennaisin havainto koko sivulla on tämä: vaikka vastuuvakuutuksessa lukee sama euromäärä kuin sopimuksessa vaaditaan, se ei tarkoita että riski olisi katettu. Huonoimmassa tapauksessa vakuutuksesta ei korvata mitään, ja silloin tuo euromäärä on se summa, jonka yritys maksaa omasta kassastaan.

Vastuunjako urakkaketjussa

Vastuuvakuutus ei siirrä vastuuta osapuolelta toiselle. Jokainen vastaa omasta toiminnastaan aiheutuneista vahingoista, ja jokaisen vakuutus kattaa vain sen oman vakuutetun toiminnan. Pääurakoitsijan vastuuvakuutus ei siis kata aliurakoitsijan huolimattomuudesta aiheutunutta vahinkoa.

Tilaajalla on silti aina oikeus vaatia korvausta pääurakoitsijalta, vaikka vahinko olisi johtunut aliurakoitsijan virheestä. Jos aliurakoitsijan vakuutus ei kata vahinkoa, seuraava askel on selvittää pääurakoitsijan oman vakuutusturvan kattavuus ja hakea korvausta sieltä.

Tässä sekoittuu usein yksi asia: vakuutuksen kattavuus ja vastuu ovat eri kysymyksiä. Se, ettei minkään osapuolen vakuutus korvaa vahinkoa, ei tarkoita etteikö kyseinen yritys olisi siitä suoraan vastuussa. Viime kädessä pääurakoitsija vastaa vahingosta tilaajalle myös silloin, kun sen omat vakuutukset eivät korvaa mitään. Ja samalla logiikalla pääurakoitsija voi vaatia korvausta aliurakoitsijalta suoraan, vaikka aliurakoitsijan vakuutus ei vahinkoa korvaisi.

Vakuutus on siis maksukyvyn turva, ei vastuunjaon sääntö. Kun aliurakoitsijan vakuutuksessa on puute, vahinko ei katoa mihinkään, vaan siitä tulee osapuolten välinen saatava. Siksi aliurakoitsijalta kannattaa vaatia sama turvataso kuin mihin on itse sitoutunut tilaajaan nähden, ja vaatimus kannattaa kirjata aliurakkasopimukseen eikä jättää yleisen viittauksen varaan.

Sopimuksessa voi myös rajoittaa vastuuta euromääräisesti. Vastuunrajoitusehto ei kuitenkaan sido vahingon kärsinyttä kolmatta osapuolta, joka voi vaatia korvausta suoraan vahingonkorvauslain nojalla. Rajoitus vaikuttaa vain sopimusosapuolten väliseen suhteeseen.